Rakkautta, rauhaa ja iloa

Matkalla jonnekin…

Kuha

on 28.12.2016

Olipa kerran kuha, jonka nimi oli juha, hänellä ei koskaan ollut nuha, mitä nyt vähä välillä aivasteli ja maailmanmenoa taivasteli. Syvissä vesissä hän uiskenteli, kera muiden vesien olentojen ja komealla ulkonäöllään huiskenteli. Pyrstöllänsä vauhtia antoi, ylvästä sydäntänsä sisällä kantoi, päin virtoja voimakkaita puski eteenpäin ja näytti mallia muille näin. Pian kohtasi hän ahdin, tuon vesiemme mahdin, joka joskus otti sahdin jos toisenkin, se piti poissa loisetkin. Ahti kehui kuhaa komeaksi ja ylvääksi, ihan kuin lyhtypylvääksi, joka ajelehti joessa, nokka noessa. Tästäkös kuha riemastui kovasti ja teki kieppejä somasti, näyttäen evänsä voimat sekä veden pyörteensä taituroimat. Vihdoin väsähti kuha näyttämään ja kiiruhti vatsaansa täyttämään, noilla kasveilla vihreillä, joita vesissä rehoitti ja suorastaan syömään kehoitti. Vatsa täynä, ei ollut mielessä enää jäynä, vaan lepoa tahtoi, minkäs sille mahtoi. Viereen ahdin, kävi väsynyt kuha nukkumaan, ennen kuin käki alkaisi kukkumaan ja herättäisi päivään uuteen, ehkäpä kaipaamaansa ihanuuteen.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

38 + = 45