Rakkautta, rauhaa ja iloa

Matkalla jonnekin…

Maailma kuolee

on 6.2.2017

Maailma kuolee ja me sen mukana. Meillä oli mahdollisuus korjata asiat, mutta emme välittäneet. Tärkeintä oli kilpailu ja näyttämisen halu muille. Välittämättä siitä, että tämä planeetta on rajallinen. Me ketkä elimme aikaa, jolloin olisimme pystyneet muuttamaan asioita, olimme välinpitämättömiä. Nyt jotkut meistä huomaavat tämän tuhoavan toiminnan tulokset, ja muut eivät edelleenkään välitä. Lapsemme ja lastenlapsemme, jos heitä edes enää syntyy, ovat tilanteessa, jossa he kysyvät; ”Mitä ajattelivat isovanhenpamme, kun eivät tehneet selvästi näkyville asioille mitään. Eivät taanneet lastenlapsensa tulevaisuutta, eivät välittäneet mitä tulevaisuus tuo tullessaan omasta toiminnastaan välittämättä, kuin olisivat olleet unessa.” Onko tämä kärsimystä kokevien tulevien sukupolvien kirous jo päällämme? Onko vastuumme tämän planeetan tulevaisuudesta jo hukattu? Kyllä. Ei se mitään, voimme aina luoda uuden todellisuuden ja koittaa uudestaan. Koittaa uudestaan ja uudestaan kunnes oivallamme vastuumme kunkin todellisuuden ylläpitämisestä. Koittaako joskus se viisaus, jolloin ymmärrämme, että yhdessä yhteiseksi hyväksi toimimalla voimme muodostaa sellaisen todellisuuden, jossa kaikilla on kaikki tarvittava. Luoja ehkä tietää… ehkä hänkään ei voi mitään sille, että ymmärrys ei riitä edes kunkin oman itsensä viisauden ylläpitämiseen. Mut ei se haittaa vaikka lapsiamme raiskataan johtajiemme toimesta, ei haittaa edes verotus tai laskujen maksu. Pääasia on, että ruodussa pysyy, eikä edes hievahda siitä käsketystä ja ainoasta valmiista totuudesta. Näin on ja näillä mennään… lastenraiskaajien ohjaamana. Maailma on ihan, kun sen oivaltaa… siis sisäinen maailma.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

68 + = 78